Vaikka naistenpäivä oli eilen niin se meni sairastupaa pitäessä. Nyt
kuitenkin jupinaa naiseudesta ja ennen kaikkea naisvartalosta ja sen
ihanuudesta.
Olen erittäin fyysinen ihminen, kunnon rymyäminen ja hikeen saakka rehkiminen on parasta tekemistä housut jalassa tai ilman.
Olen paljon miettinyt häpeää ja mistä se tulee ja miksi jotkut eivät
pääse siitä koskaan eroon. Miksi jotkut häpeävät hymyään, rintojaan,
nilkkojaan, vatsaansa ja itseään pahimmassa tapauksessa koko elämän ajan
kokevansa aina itsensä epäkelvoksi ja riittämättömäksi maailmalle,
vaikka oikeasti ainoa jolle olet riittämätön olet sinä itse. Oman
pääkopan vankina olo on pahinta, sen minä tiedän kovimman kautta.
Sen verran vähän minulla on aikaa nyt päiväuniaikaan naputella, ruoka
hellalla ja hikiset treenikamppeet päällä etten ala sen syvällisemmin
avata lapsuuden ja muiden välivaiheiden merkitystä (vaikka niiden rooli
on niin äärettömän suuri. Puhutaanko pimpistä vai vaietaanko se häpeän
kautta piiloon ja unholaan, saatko ihailua oman itsesi vuoksi jne. jne.)
vaan hyppään suoraan ns. aikuiseen, päälle parikymppiseen naiseen,
kenties jo äiti-ihmiseen tai sitten ei. Ja totta kai omaan itseen ja
omaan tieheni.
Vaikeat teinivuodet ovat takana, samoin kolme
raskautta, kolme sektiota, valtavia painovaihteluita, liikkumista ja
ei-liikkumista. Itsestään huolen pitämistä ja sen unohtamista. Nyt
ollaan taas vahvasti siellä itsestä huoltapitämisen moodissa vauvavuoden
ollessa taputeltu ja muutenkin oma itse alkaa taas löytyä kaiken
ahdistuksen ja sen lieveilmiöiden alta.
Sitten siihen häpeään.
Miksi minun vartaloni olisi minulle häpeän ja piilottelun aihe kun se
voi olla suuri riemun, nautinnon ja ilon lähde. Ja valtavan kauneuden ja
voiman. Miten ihana on katsoa peiliin tuntematta itseään huonoksi tai
rumaksi, vaan sen sijaan voit ihaillen katsoa itseäsi sieltä täältä ja
ihailla mitä kaikkea upeaa sinussa on. Ja niiden kenties vähemmän
mieluisten kohtien kanssa todeta, että tuossa nuo nyt on, niitä voi
halutessaan muokata ja that´s it. Itseään ei ole pakko arvottaa
”vikojen” kautta, luullen, että sinä olet yhtä kuin ne. Kuitenkin jos
eletään sellaisessa realistisessa maailmassa jossa ihmisellä ei ole
varaa maksaa jatkuvasta itsensä veitsellä korjailusta (ei sillä että se
rikkinäistä itsetuntoa ja minäkuvaa korjaisi mitenkään) niin on pakko
etsiä ne keinot itsensä rakastamiseen muuta kautta, omasta sisimmästä ja
sen kehittämisestä. Siinä tapauksessa jos kuvittelee elämänsä
korjautuvan pysyvästi ja kaiken muuttuvan autuaaksi veitsen alla
ravauksen jälkeen, suosittelen terapiaa.
Miksi et vaikka heti
keksisi itsestäsi 10 kaunista kohtaa joita rakastat yli kaiken? Minua
surettaa erityisen paljon aikuiset naiset jotka olemuksellaan pyytelevät
olemassaoloaan anteeksi. ”kun minä nyt olen vähän tällainen ja huono ja
ruma ja tyhmä”. Aargh!
Miten suuri on se riemu kun minä istun
penkin päässä valmiina menemään tangon alle ja kun katson sitä kohti ja
vedän happea ennen nostoa. Sanoinkuvaamatonta Miten kauniina minä näen
itseni peilistä nostaessani, vetäessäni, hikoillessani ja
irvistellessäni. Siinä on jotain valtavan voimaannuttavaa ja kaunista.
Alkukantaista. Nautinnollisen räjähtävää ja polttavaa.
Nuoresta
saakka tytöt saavat kuulla hameidensa pituudesta ja soveliaasta
pukeutumisesta. ”miten voit laittaa noin isojen reisien kanssa noin
lyhyen hameen”. Koska mä voin. Minä rakastan niiden voimaa ja pyöreyttä
eikä niiden muhkurat paina minua tippaakaan. Aina voi katsoa muualle jos
sisintä jostain syystä korventaa. Tai ottaa rennien. Minä nautin omasta
kehostani ja elämästäni aivan liikaa peittääkseni itseni tai
hillitäkseni omaa olemustani.
Ainoa asia mikä minua tässä
vartalossa tällä hetkellä oikeasti häiritsee on se, ettei se toimi
optimaalisesti, ei hormonitoiminnan osalta, ei aineenvaihdunnan eikä
esim. liikkuvuuden osalta. Niiden eteen minä teen töitä päivittäin.
Miten kaunis minä olen ilman meikkiä ja saunan raikkaana ja rentona
nauraen. Ja myös silloin kun silmät on tummat, huulet punaiset ja hame
lyhyt.
Miten kaunis on naisvartalo kaikissa eri muodoissa ja eri
ikäisenä. Naisia voisia katsella päivät pitkät. Silikoneilla tai ilman,
laihoina tai lihavina. Ihania olentoja. Miksi minä olisin toisia naisia
vastaan kun voin ihaillen nostaa meitä kaikkia kohti parempaa
itsetuntoa ja olotilaa. Ei toisen näennäinen kauneus ole minulta pois,
tuntematta ihmistä on vaikea sanoa mitään muutenkaan. Sisäinen tila
ratkaisee.
Miten vahva ja upea naisen keho on. Miten suuri
voiman ja elämän lähde. Kehotuntemus omalla kohdallani on parantunut
jokaisen raskauden jälkeen, ja nautinto ja itsevarmuus siinä rinnalla.
Toki myös kehotuntemus muuttuu vahvaksi mitä enemmän kehoaan käyttää.
Miten suuri palautumiskyky naisen vartalolla onkaan. Miten voimakas
minä olen, mitä kaikkea minun kehoni kykenee tekemään kun sen vain
valjastaa käyttöönsä. Miten ihanaa on muutos ilman kiirettä. Ei kaikkea
ole pakko saada heti, vaikka mieli niin kovasti tahtoisikin. Pitää antaa
aikaa. Pitää antaa aikaa ajattelulle, prosessille, omille toiveilleen
ja niiden motiiveilla. Kenelle minä teen tätä ja miksi, mitä minä olen
valmis tekemään sen asian eteen ja ennen kaikkea, haluanko että se on
pysyvää. Itsensä kehittäminen on avain. Nuoruuden epävarmuuksien
hälveneminen on ihanaa ja uskon, että tie tästä sen suhteen vain kevenee
vuosi vuodelta.
Minun arpeni, muhkurani, makkarani, ja ns.
virheeni. Ei teitä tarvitse piilottaa. Kehoni ei ole täydellinen, mutta
silti se on. Ja minä rakastan ja arvostan sitä. Minä arvostan itseäni ja
tätä ihanaa kehoa.
Eikä kaikkia voi miellyttää, se on vain
hyväksyttävä, ihmisillä on omat ihanteensa. Sinun täytyy vain alkaa olla
oma ihanteesi, ei kenenkään muun. Itseään ei tarvitse IKINÄ muuttaa
toista miellyttääkseen, silloin täytyy vain vaihtaa seuraa.
Jokaisen naisen kuuluisi tutustua vartaloonsa ja sen ihmeisiin. Oppia
tuntemaan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niiden korostamisen tai
häivyttämisen taito.
Ainiin. Tässä minun 10 kohdan listani. Tältä se näyttää:
- SIlmät
- Hiukset
- Rinnat
- Olkapäät
- Selkä
- Takapuoli
- Reidet
- Hymy
- Ryhti
- Pillu (oi kyllä, naiset, ottakaa se peili käteenne ja ihailkaa)
Hetken mietin että voinko kirjoitaa pillu, mutta miksenpä voisi. Onhan se nyt naiseuden ihanimpia ja ihmeellisempiä asioita.
Nyt jokainen tehkää oma! Eikä ole pakko julkaista jos ei halua ;) Kunhan vain löydätte jotain ihanaa, pientä tai isoa.
Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille ja kauniille naisille näin jälkikäteen!
