keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Naistenpäivä

Vaikka naistenpäivä oli eilen niin se meni sairastupaa pitäessä. Nyt kuitenkin jupinaa naiseudesta ja ennen kaikkea naisvartalosta ja sen ihanuudesta.

Olen erittäin fyysinen ihminen, kunnon rymyäminen ja hikeen saakka rehkiminen on parasta tekemistä housut jalassa tai ilman.

Olen paljon miettinyt häpeää ja mistä se tulee ja miksi jotkut eivät pääse siitä koskaan eroon. Miksi jotkut häpeävät hymyään, rintojaan, nilkkojaan, vatsaansa ja itseään pahimmassa tapauksessa koko elämän ajan kokevansa aina itsensä epäkelvoksi ja riittämättömäksi maailmalle, vaikka oikeasti ainoa jolle olet riittämätön olet sinä itse. Oman pääkopan vankina olo on pahinta, sen minä tiedän kovimman kautta.

Sen verran vähän minulla on aikaa nyt päiväuniaikaan naputella, ruoka hellalla ja hikiset treenikamppeet päällä etten ala sen syvällisemmin avata lapsuuden ja muiden välivaiheiden merkitystä (vaikka niiden rooli on niin äärettömän suuri. Puhutaanko pimpistä vai vaietaanko se häpeän kautta piiloon ja unholaan, saatko ihailua oman itsesi vuoksi jne. jne.) vaan hyppään suoraan ns. aikuiseen, päälle parikymppiseen naiseen, kenties jo äiti-ihmiseen tai sitten ei. Ja totta kai omaan itseen ja omaan tieheni.

Vaikeat teinivuodet ovat takana, samoin kolme raskautta, kolme sektiota, valtavia painovaihteluita, liikkumista ja ei-liikkumista. Itsestään huolen pitämistä ja sen unohtamista. Nyt ollaan taas vahvasti siellä itsestä huoltapitämisen moodissa vauvavuoden ollessa taputeltu ja muutenkin oma itse alkaa taas löytyä kaiken ahdistuksen ja sen lieveilmiöiden alta.

Sitten siihen häpeään. Miksi minun vartaloni olisi minulle häpeän ja piilottelun aihe kun se voi olla suuri riemun, nautinnon ja ilon lähde. Ja valtavan kauneuden ja voiman. Miten ihana on katsoa peiliin tuntematta itseään huonoksi tai rumaksi, vaan sen sijaan voit ihaillen katsoa itseäsi sieltä täältä ja ihailla mitä kaikkea upeaa sinussa on. Ja niiden kenties vähemmän mieluisten kohtien kanssa todeta, että tuossa nuo nyt on, niitä voi halutessaan muokata ja that´s it. Itseään ei ole pakko arvottaa ”vikojen” kautta, luullen, että sinä olet yhtä kuin ne. Kuitenkin jos eletään sellaisessa realistisessa maailmassa jossa ihmisellä ei ole varaa maksaa jatkuvasta itsensä veitsellä korjailusta (ei sillä että se rikkinäistä itsetuntoa ja minäkuvaa korjaisi mitenkään) niin on pakko etsiä ne keinot itsensä rakastamiseen muuta kautta, omasta sisimmästä ja sen kehittämisestä. Siinä tapauksessa jos kuvittelee elämänsä korjautuvan pysyvästi ja kaiken muuttuvan autuaaksi veitsen alla ravauksen jälkeen, suosittelen terapiaa.

Miksi et vaikka heti keksisi itsestäsi 10 kaunista kohtaa joita rakastat yli kaiken? Minua surettaa erityisen paljon aikuiset naiset jotka olemuksellaan pyytelevät olemassaoloaan anteeksi. ”kun minä nyt olen vähän tällainen ja huono ja ruma ja tyhmä”. Aargh!

Miten suuri on se riemu kun minä istun penkin päässä valmiina menemään tangon alle ja kun katson sitä kohti ja vedän happea ennen nostoa. Sanoinkuvaamatonta Miten kauniina minä näen itseni peilistä nostaessani, vetäessäni, hikoillessani ja irvistellessäni. Siinä on jotain valtavan voimaannuttavaa ja kaunista. Alkukantaista. Nautinnollisen räjähtävää ja polttavaa.

Nuoresta saakka tytöt saavat kuulla hameidensa pituudesta ja soveliaasta pukeutumisesta. ”miten voit laittaa noin isojen reisien kanssa noin lyhyen hameen”. Koska mä voin. Minä rakastan niiden voimaa ja pyöreyttä eikä niiden muhkurat paina minua tippaakaan. Aina voi katsoa muualle jos sisintä jostain syystä korventaa. Tai ottaa rennien. Minä nautin omasta kehostani ja elämästäni aivan liikaa peittääkseni itseni tai hillitäkseni omaa olemustani.

Ainoa asia mikä minua tässä vartalossa tällä hetkellä oikeasti häiritsee on se, ettei se toimi optimaalisesti, ei hormonitoiminnan osalta, ei aineenvaihdunnan eikä esim. liikkuvuuden osalta. Niiden eteen minä teen töitä päivittäin.

Miten kaunis minä olen ilman meikkiä ja saunan raikkaana ja rentona nauraen. Ja myös silloin kun silmät on tummat, huulet punaiset ja hame lyhyt.

Miten kaunis on naisvartalo kaikissa eri muodoissa ja eri ikäisenä. Naisia voisia katsella päivät pitkät. Silikoneilla tai ilman, laihoina tai lihavina. Ihania olentoja. Miksi minä olisin toisia naisia vastaan kun voin ihaillen nostaa meitä kaikkia kohti parempaa itsetuntoa ja olotilaa. Ei toisen näennäinen kauneus ole minulta pois, tuntematta ihmistä on vaikea sanoa mitään muutenkaan. Sisäinen tila ratkaisee.

Miten vahva ja upea naisen keho on. Miten suuri voiman ja elämän lähde. Kehotuntemus omalla kohdallani on parantunut jokaisen raskauden jälkeen, ja nautinto ja itsevarmuus siinä rinnalla. Toki myös kehotuntemus muuttuu vahvaksi mitä enemmän kehoaan käyttää.

Miten suuri palautumiskyky naisen vartalolla onkaan. Miten voimakas minä olen, mitä kaikkea minun kehoni kykenee tekemään kun sen vain valjastaa käyttöönsä. Miten ihanaa on muutos ilman kiirettä. Ei kaikkea ole pakko saada heti, vaikka mieli niin kovasti tahtoisikin. Pitää antaa aikaa. Pitää antaa aikaa ajattelulle, prosessille, omille toiveilleen ja niiden motiiveilla. Kenelle minä teen tätä ja miksi, mitä minä olen valmis tekemään sen asian eteen ja ennen kaikkea, haluanko että se on pysyvää. Itsensä kehittäminen on avain. Nuoruuden epävarmuuksien hälveneminen on ihanaa ja uskon, että tie tästä sen suhteen vain kevenee vuosi vuodelta.

Minun arpeni, muhkurani, makkarani, ja ns. virheeni. Ei teitä tarvitse piilottaa. Kehoni ei ole täydellinen, mutta silti se on. Ja minä rakastan ja arvostan sitä. Minä arvostan itseäni ja tätä ihanaa kehoa.

Eikä kaikkia voi miellyttää, se on vain hyväksyttävä, ihmisillä on omat ihanteensa. Sinun täytyy vain alkaa olla oma ihanteesi, ei kenenkään muun. Itseään ei tarvitse IKINÄ muuttaa toista miellyttääkseen, silloin täytyy vain vaihtaa seuraa.

Jokaisen naisen kuuluisi tutustua vartaloonsa ja sen ihmeisiin. Oppia tuntemaan omat vahvuudet ja heikkoudet ja niiden korostamisen tai häivyttämisen taito.

Ainiin. Tässä minun 10 kohdan listani. Tältä se näyttää:

- SIlmät
- Hiukset
- Rinnat
- Olkapäät
- Selkä
- Takapuoli
- Reidet
- Hymy
- Ryhti
- Pillu (oi kyllä, naiset, ottakaa se peili käteenne ja ihailkaa)

Hetken mietin että voinko kirjoitaa pillu, mutta miksenpä voisi. Onhan se nyt naiseuden ihanimpia ja ihmeellisempiä asioita.

Nyt jokainen tehkää oma! Eikä ole pakko julkaista jos ei halua ;) Kunhan vain löydätte jotain ihanaa, pientä tai isoa.

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille ja kauniille naisille näin jälkikäteen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti