Olipas jokseenkin ahdasta nukkua, ja kuuma. Mies toisella puolella ja poikittain nukkuva taapero toisella. Löysin itseni aika monesti puolivälistä sänkyä koska heräsin jokaiseen kyljenkääntöön ja siihen, että joku potki mua naamaan (poika, ei mies). Riittäisiköhän kaksimetrinen sänky? Mihis väliin minä ahdan sitten tämän tulevan yksilön?
Päivä starttaa kirjastossa, jossa ainakin vielä on hiljaista. Täälläkin on muuten kuuma, tai sit se oon vaan minä. Siis se jollon kuuma, ei se joka sitä on. Hillun täällä hikipäässä toppi päällä koska henki ei meinaa kulkea ja latkin vettä kuin kameli. Eilispäivä män harakoille, mutta jos JOS tänään jtn pientä edistystä saataisiin taas aikaan niin saisin kokea edes jonkinmoisen pienen onnistumisentunteen.
Kivut on muuten hellittäneet melkoisesti, joko loppujenkin vatsalihasten kadottua selkäpuolelle tai sitten tukivyön ansiosta ja haaveilen sali-ilman haistelusta. Osaisikohan sitä ottaa iisisti? Jos ei edes katsoisi kyykkyrekkeihin, penkkeihin tai muihin oikeisiin paikkoihin vaan ottais käteen vaikka pinkin kahvakuulan ja muutamia kevyitä painoja ja heiluisi niiden kanssa. Tämä on vielä suunnittelun asteella, mutta saatan villiintyä jos löydän muka jostain housut jotka menee päälle. Gazoz ei taida valmistaa xxl- kokoisia treenipökiä?
Tiedostan yhä enemmän näyttäväni muumilta. Eräs kylän mies tuli eilen prismassa utelemaan että "oletpas sinä ronskissa kunnossa, koska se syntyy, onko se tyttö ja millonkas häitä tanssitaan ja älä vain päästä miestäsi sekaantumaan kehenkään ulkomaalaiseen"?? Keskustelu jatkui kalatiskillä missä mies selosti mulkunmittaisista kaloista. Onhan se kiva, että on sosiaalisia ihmisiä ja kyläläisiä kiinnostaa nuorten asiat ja kuulumiset, mutta käytöstavatkin olisi toki suotavia. Ja se, että joku tulisi joskus jollekkin miehelle sanomaan perunalaarin edessä, että oletpas lihonut. Ja sitten perään varoitellaan, että mun pitäisi pitää varani ettei ukko karkaa muiden matkaan ( olisinpa melkoisen herrasmiehen valinnut joka jättäisi raskaanaolevan kihlattunsa kuin nallin kalliolle, ja tiedän tiedän, näitäkin toki on). Niinpä, tyydyin valitsemaan vain perunoita ja hymistelemään kuin idiootti. Nainen ja naisen vartalo on edelleen julkista riistaa jota tuntuu kellä tahansa (miehellä) olevan oikeus tulla kommentoimaan, paitsi yöelämässä ja kadulla niin myös kaupassa. Milloin ollaan liian lihaksikkaita ja näytetään mieheltä, sitten kuihdutetaan ja sitten taas ollaan julmetun kokoisia. Argh. Oisko mun kokoluokkani ihan mun itsevalitsemaani?
Oikeesti tää herra on kuitenkin tosi mukava ja aluksi päätin etten avaudu aiheesta, mutta koska välttelen tota esseetä niin miksipä sitten ei. Oma systeemi saa ainakin helpotusta.
Mutta! Ainakin ollaan siinä vaiheessa raskautta, että se hoksataan nimenomaan siksi, eikä vain massiiviseksi paisumiseksi, se paisuminen on vain tämän olotilan sivutuote jonka hävittäminen ei toki koskaan ole ollut mikään pala kakkua (hahhaa, kakkua!), mutta aikanaan sekin on aina onnistunut. Lapsi ei muuten pidä yhtään siitä, että ahdoin jalkaani liian kireät tuulihousut ja pidän niitä kuin hoppari ja litistän toisen vyötärönauhan alle.
On tämä elämä ristiriitaista. Sitä on niin onnellinen, että vain itkeä tihrustaa eikä osaa olla kun kaikki on niin ällöihanaa, mutta sitten sitä on taas niin peloissaan, että ei tiedä hajoaako mieli ja miten tästä selvitään ja entä jos en jaksa ja ja ja APUA. Miksei mun mieliala voisi olla vain tyyni zen ja trallallaa. Miksi pelottelen itseäni, miksi en osaa elää hetkessä ja miksi teen omasta elämästäni tarpeettoman vaikeaa miettimällä liikaa? Tämä vie yöunet, aiheuttaa uupumusta ja ahdistusta ja se taas vie viimeisetkin unet ja noidankehä on valmis ja sieltä irrottautuminen on kamalaa.
Niin. Ehkä taas ottaisin tuon muistitikun, tutkimukset auki ja alkaisin naputtaa muutakin kuin tätä. Toki akateeminen teksti on mun suuri rakkaus (hyi olkoon) ja saan suurta tyydytystä hakatessani näppäimistöä ja analysoidessani miksi kaikki menee mönkään ja mitä pitäisi tehdä ja onhan tää kivaa ja ihanaa ja tyydyttävää ja äh, en koskaan valmistu! Saisko taipua aamu-unille tohon kirjaston penkille?
Huomenia vain kaikille Onkohan muiden päässä tällainen pyörremyrsky heti aamusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti