tiistai 30. syyskuuta 2014

Syyskuinen sunnuntai

Huh ko huippaa ja öklöttää.

Onkohan toi jokaviikonloppunen maalihuurujen haistelu ihan raskaanaolevan hommaa? Pari tuntia vierähti hioen ja maalaten ja voi kuvotus mikä lemu tosta huonekalumaalista lähtee! Ja veikkaan että saan vetää ainakin 3 kerrosta ennenko lopputulos yhtään miellyttää. Ois ollu kivempi hakea ikeasta uudet kokonaan, mutta mies kieltäyty ajamasta 250 kilsaa edes takaisin ja antamaan pankkikorttia.

Ja nyt ois laatatkin yläkerran vessaan, vieläkö saadaan kaikkia hommat tulille niin avot!

Koira oli siirtänyt meidän poissaollessa jääkaapin, koska kissanruokakuppi kippasi sen taakse. Kissan hyljeksimät raksut passaa ainakin jollekkin, herralle kun on nyt ostettu uutta ruokaa jonka ois paree kelvata.

Ja kohta äidin kultapoika tulee kotia. Piti oikein riehaantua ja ostella vähän autoja ja eläimiä toiselle.

 On tässä taas tullut viikonloppu mietittyä riittävän hyvää vanhemmuutta, omaa jaksamista ja tuota mielen arpiverkostoa mikä haittaa aina aika ajoin (iltaisin ja öisin) omaa jaksamista ja koettelee mielenterveyttä niin että dingdong ja kilinkolin vain.

Ois muuten kiva saada vierahia useammin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti