Se on virallisesti myös syksy saapunut meille kun mies herää tohkeissaan aamuyöllä tekemään eväitä ja hipelöimään pyssyjä. Koira mylvii kun heikkopää ulkona, varsinkin kun huomaa, ettei pääse mukaan vielä tällä viikolla. Tiedossa hirvikärpäsiä, verisiä vaatteita ja yksinäisiä päiviä. Saapa nähdä montako viikkoa hirvestys tänä vuonna kestää.
Suloisinta on, että saa itse jäädä pötköttelemään lämpötyynyn ja kissan kanssa sänkyyn ja nousta aamupalan tekoon vasta kun huvittaa.
Poika läksi isälleen eilen illalla ja äiti teki jälleen parhaansa rentoutuakseen ja täyttääkseen sen kamalan hiljaisuuden tyhjiön, mutta työn takana sekin oli ja uni ei meinannut tulla. On aina vaikea tottua siihen, ettei joku leiki ihania leikkejä vieressä, huuda äitiä, könyä syliin tuhisemaan tai yritä terrorisoida koko kämppää. Laitoin siis itselleni tyttöillan pystyyn, paljon kynttilöitä palamaan, lämmin suihku, teetä ja voileipiä ja rasvoja ja puteleita riviin. Illalla katsoin vielä Vain elämää ja Kumman kaa- jaksot ennen kun yritin saavuttaa unen kotivinkkejä lukemalla.
Pohdin siinä sohvalla hämyssä istuessani, että vaihtaisinko nämä iltapalavoikkarit ja pehmeän saunatakin ja vauvan potkut vatsassa esimerkiksi ympärikännissä baarissa rytkymiseen, mättöruokaan ja toilailuihin, koska joitakin vuosia sitten se oli jokaviikonloppuinen huipentuma viikolle ja siitä toipumiseen tuntui aina vain menevän pidemmän aikaa.
Enää tuo ei tunnu vaihtoehdolta, ei vaikken raskaana olisikaan. Näin on hyvä, juuri tässä Sinkkuaika oli vapauttavaa, mutta samalla kuluttavaa ja raastavaa. Viihdyn kotona pieruverkkareissa ukon kainalossa iltaisin ja tieto siitä, että seuraavana aamuna on toimintakykyinen (paitsi mitä nyt raskaus estää hölkkälenkit ja raudannostelut) ja virkeä on paljon parempaa kun humalassa kikattelu ja toikkarointi teinien keskellä.
Eilinen kauppareissu aiheutti kipeitä supistuksia melkein koko päiväksi, joten tänään en aio tehdä mitään vessansiivousta ja ruuanlaittoa vaativampaa, paitsi saatan jossain vaiheessa avata muutaman esseen ja vilkaista niitä ensi viikoksi. Viime viikko meni kotikonnuilla koko sakilla enkä edes avannut koko koululaukkua joten tekemistä riittäisi. Eniten tällä hetkellä kuitenkin kiehtoo mennä penkomaan vuosikausia kiinni olleita astiakaappeja luokkiin, Olen tehnyt sieltä jo monta löytöä ja ajattelin kartoittaa sisällön ja sen arvon kunnolla, etten tule enää yhdenkään mummelin huijaamaksi astiakaupoilla. Lisäksi vähän petivaatteiden vaihtoa, pyykinpesua ja ruuankin annan muhia hiljalleen valmiiksi niin johan siinä olisi lauantaita.
Koiraakin saa vielä kytätä. Jouduin syöttämään sille hiilitabukuurin sen vedettyä kaupungissa jotain epämääräistä koiranruokasössöä naamaansa tien laidasta. Tuolla on menossa taas jokasyksyinen koirien- ja kissojen eliminointi ilmeisesti.
Jospa sitä alkaisi itsekkin heräillä tähän päivään ja könytä huoneen puolelle. Meidän ennenaikaisesti mummoutuneiden täytyy pitää kiinni tästä aamurutiinista ja toimista, ettei ala liikaa ahdistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti