"Miten maksimoida oma ahdinko ja saada aikaan mojova päänsärky joka varmasti vie yöunet ja vaatii koko arsenaalin käyttöönoton (tennispallo, kuuma vehnätyyny, putkirulla ja valtavasti vettä ja särkylääkettä)?
Herää liian aikaisin huonojen yöunien jälkeen purentalihakset juntturassa fyysistä pahoinvointia väsymyksestä tuntien hirveässä kiireessä. Nauti automatkalla muutama paahtoleipä ja joku sokerimössö, älä juo tottumaasi määrää vettä. Vie mies odottamaan leikkausta ja hermoile sen takia.
Lähde hakemaan poikaa isältään (syö samalla mandariini autossa) ja tappele kylmässä säässä itsesi ärtyneeksi. Sen jälkeen pojan kanssa kauppaan, vaikka itselläsi on infernaalinen vessahätä. Tee ostokset ja komenna samalla lasta koko ajan. Kotona sitten varsinaisen aamupalan tekoon, mutta älä vieläkään juo tarpeeksi vettä.
Seuraavien tuntien aikana nauti irtokarkkeja hermostukseen ja monta kuppia myrkynmustaa kahvia jotta saat huushollin kasaan, ruuan pöytään ja aamupäivän purkkiin.
Pakkaa taapero autoon ja anna sen nukkua potilaannoutoreissun aikana 15 minuuttia. Kotiintultua älä juo vettä, yritä torkkua, mutta tulet koko ajan pikkuautojen yliajamaksi ja päälle hypityksi niin jätä se viiteen minuuttiin. Sen jälkeen nauti jälleen sokeria ja sitä kahvia muutama kuppi ja unohda syöminen loppupäiväksi. Nökötä sen jälkeen sohvalla pari tuntia pintrestia selaten ja vähän väliä taaperoa ruokkien ja pikkuherran tarpeisiin vastaten (koska se haluaa kaupunkiin ostamaan vanukasta, kellariin ei saa mennä nukkumaan, koiraa on rääkättävä, sohvan taakse ei saa jäädä, vauvankengät ei mahdu jalkaan kunnolla ja nälkä ja väsy).
Kanna 13 kiloista poikaa ympäri astuntoa hyssytellen koska yliväsynyt lapsi haluaa äidin syliin vaikka jo on siinä. Tässä vaiheessa alkaa vihloa päätä sen verran, että turvaudun siihen vesituoppiin ja tennispalloon. Selkäkin sanoo auau.
Yritä saada miesväki nukkumaan, mutta koska olet viikonloput aikana siirtänyt nukkumapaikan alakertaan, ei nuoriherra halua sinne ja vaatii äidin mukaan (tässä mukaan tulee vehnätyyny ja särkylääke) ja nyyhkien nukahtaa äidin kaulanjuureen (♥ äidin rakas).
Sen jälkeen kissa huutaa sisälle, koira vaatii ruokaa ja sillä aikaa kun nämä karvaiset elukat syö, tulet raportoimaan illasta naamakirjaan ja unohdat koiran eteiseen syömään. Sillä aikaa koira kusee eteisen lattialla mikä saa niskakarvat nousemaan pystyyn ja tempaiset koiran niskasta kusilammikon kautta ulos koska tätä sisällekuseskelua on jatkunut jo prkl monta viikkoa aina satunnaisesti (onko tää protesti johonkin jota en tunnista, vilkastunut aineenvaihdunta, vanhuus, sairaus, vittuilu vai merkkailu?!) Jaksaisi alkaa tuotakin selvittää jossain vaiheessa. Lisäksi mukaan tullut ruuan näpistely pöydiltä.
Mut joo. Päätä särkee edelleen ja saa pohtimaan onko tämä jtn vakavampaa vai pelkästään stressin ja itsensä unohtamisen aikaansaamaa vaivaa?
Tässä välissä kissa on tiputtanut leivän lattialle ja koira säntää sen kimppuun. Ärähdät ja kumartuessa nappaamaan leivän, korvissa humisee ja alkaa tinnittää. Saakohan tässä vielä päivystykseen lähteä illan päälle? Vai varaisiko ajan korvienpuhdistukseen kun tinnittää melko usein muutenkin? Ja jos luulosairaus on ainoa diagnoosi niin miten tästä sitten parannutaan?
Koska olen edelleen mummojen lailla elelevä nuori nainen niin tein itselleni kasvohieronnan, toimintasuunnitelman niskavaivojen hoitoon, uniteetä ja voileivän, otin koiran sohvalle syliin ja tvstä hömpän päälle. Ei ahdista elämä enää ihan niin paljoa.
Jossain hukassa on se elinvoimainen kirkkaissa trikoissa metsässä kirmaava ponnaripää jota ei kivut kolota, peilikuva ahdista tai omat ajatukset pelota. Oon todella kateellinen ihmisille, joille raskaanaolo on mukavaa ja helppoa. "
Ylläoleva purkaus eilisillalta kun kaikki meinasi kaatua niskaan.
--
Ei suostunut taapero omaan uuteen sänkyynsä vaan potki äitiä koko yön, läpsi naamaan ja vei tyynyt. Ei oikein iskias tykännyt tuosta yhdellä kyljellä nukkumisesta ja pääkipukin palasi yöllä. Hieman meinaa väsyttää, mutta tänään en juo kahvia vaan vettä ja keskityn myös vähän itseeni. Suuntana olisi mummulareissu. Mietin sitten reissun jälkeen miten kummassa saan tuon taaperon opetettua nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä ja myös pysymään siellä. Tiedossa varmaan melkoista huutoa ja räkäitkua, en tiedä vielä kumman puolelta enemmän, mutta toivon itselleni pitkää pinnaa ja hermoja.
Ainiin, aamupuntari näytti aikalailal tasan +15 kiloa lisäpainoa tän raskauden aikana. Kummako se on, että hengästyttää ja olo on raskas.
Pitäisi lähteä vielä viimeistelemään pakkaukset ja sen jälkeen makaronilaatikon lämmitykseen. Tiedossa muutama tunti autossa istumista, toivon pojalle siihen välin päiväunia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti